24.10.2021 RAUHAN, IHMISOIKEUKSIEN JA KANSAINVÄLISEN VASTUUN RUKOUSPÄIVÄ

Kuluva viikko tiistaista tiistaihin on omistettu Jeesukseen uskovien yhteydelle. Vietetään ekumeenista eli kirkkojen välistä kristittyjen ykseyden rukousviikkoa. Tämän vuoden rukousviikon teema on ”Pysykää minun rakkaudessani, niin tuotatte paljon hedelmää”.

Jeesuksen huoli oli ja on hänen seuraajiensa yhteys. Jeesus ilmaisi huolensa rukouksen muodossa: Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa (Joh 17).

Jeesuksen huoli yhteyden hauraudesta oli ilmeinen jo hänen katsellessaan opetuslapsiaan. Evankelistat ovat tallentaneet opetuslasten sanailun etummaisten paikkojen kuulumisesta, milloin kenellekin – yleensä sille, joka oli äänessä.

Rukousviikon teema rakkauden, siis toista arvostavan ja puolustavan yhteyden merkityksestä nousee syvältä elämän tarkoituksen ytimestä. Rakkaudettomuuden hedelmät ovat tuttuja: viha, katkeruus, syytös, valhe, panettelu, itsekkyys, torjunta. Kuinka tuttuja ne ovatkaan kaiken maailman ihmisille.

Rakkaus on jotain muuta. Rakkauden kaipuu on ihmiskunnan yhteinen ikävä. Ei vain kristittyjen vaan kaiken maailman ihmisten sisin kaipaus.

Hiljattain kuuntelin radiosta ohjelmaa, jossa vieraana oli konfliktinratkaisija ja yhteisösovittelija Miriam Attias. Attias on ollut kehittämässä menetelmää naapurustojen ja ryhmittymien välisten jännitteiden purkamiseksi.

Ohjelmassa puhuttiin polarisaatiosta, siis aiheesta, joka on ollut toistuvasti otsikoissa. Jokainen on kuullut, kuinka syvästi jakautunut ja polarisoitunut vaikka Yhdysvallat kansakuntana juuri nyt on.

Toimittaja kysyi Attiakselta, kuinka polarisaatiota voisi lieventää. Attias tiivisti vastauksensa mielestäni kahteen sanaan: radikaali kuunteleminen.

Attiaksen ajatus oli, että valehtelemisen vastavoima ei aina ole vain totuus ja oikean tiedon julistaminen. Joissakin tilanteissa mikään muu ei toimi kuin äänetön, kommentoimaton kuunteleminen. Siis radikaali kuunteleminen.

Niin kristillisten kirkkoyhteisöjen, kuin kaikkien muidenkin ihmisyhteisöjen alituinen, vakava huoli, suoranainen perisynti on toisen kuuntelemisen laiminlyönti.

Olemme tottuneet näkemään maailman jakautuneena uskontoihin, kulttuureihin, kieliin, kirkkokuntiin. Jakolinjat ovat niin syvällä, että yhteinen pyrkimys kaikkien yhteiseen hyvään on alati vaarassa sammua.

Entäpä jos hakisimme tilaa, jossa antaisimme toisen vaikuttaa siihen, mitä itse näen? Entäpä jos antaisimme toiselle kokemuksen kuulluksi tulemisen ihmeestä?

Toisen kuuntelemisessa on kysymys enemmän kuin suvaitsevaisuudesta. Kuullakseen on mentävä toisen mielenmaisemaan – sanattomana ihmettelemään toista.

Suvaitsevaisuus lienee sitä, että näkee toisen erialaisuuden eikä kiellä sen oikeutusta olla olemassa. Radikaali kuunteleminen menee pitemmälle. Se on tietoista asettumista toisen kanssa samaan maisemaan, samalla puolelle. Olemaan niin paljon yhtä, kuin se inhimillisesti on mahdollista. Ei vain suvaita, vaan antautua toisen erilaisuuden koskettamaksi ja haastamaksi.

Kuluneen pandemia-ajan ehkä suurin puute kristillisen kirkon arkielämässä on ollut ehtoollisyhteyden puute. Ehtoollinen on ateria, jossa Kristus antaa itsensä ehtoollisvieraan ravinnoksi – siis mitään kysymättä tai selittämättä jakaa itsensä pöytäkumppaninsa kanssa siinä maisemassa, jossa toinen on.

Kristus ei suvaitse etänä, kaukaa. Kristus antautuu kosketukseen. Kristus antautuu vaikutukselle, jonka seuraukset eivät ole ennalta määrättyjä. Kristuksen ja hänen seurassaan olevan kesken syntyy sellaista, mitä ei aiemmin ollut olemassa.

Ekumeenisen rukousviikon teema on siis ”Pysykää minun rakkaudessani, niin tuotatte paljon hedelmää”.

Rakkaus on äärimmäistä läheisyyttä. Niin äärimmäistä, että rakastavaiset tulevat yhdeksi. Kaipuu muuttuu eläväksi elämäksi. Rakastavaiset synnyttävät uuden maailman.

Jeesuksen huoli yhteyden puutteesta on huoli rakkauden puutteesta. Ilman rakkautta ei ole uuden elämän hedelmiä.

Yhteinen rukouksemme ja pyrkimyksemme on ja sen tulee olla se, että näkisimme ympäröivän maailman edes hetkittäin yhteisenä.

 

Kirkkoherra