Johanneksen nimiäiset

Juhannuksena voi viettää yötöntä yötä, nähdä unta tulevasta puolisosta, viettää harrasta hetkeä juhannussaunassa. Jossain voi mennä juhannustansseihinkin – ehkä korona-aikana ei kuitenkaan. Juhannuskokko, niin kummallinen tapahtuma kuin se onkin, kuuluu sekin juhlaan.

Juhannuksena voi liputtaa läpi yön. Juhannus lieneekin liputuspäivistä se liputetuin.

Juhannusta voi viettää myös Johannes Kastajan nimissä. Hänen mukaansahan juhannus on aikanaan nimetty, kun keskikesän valon juhla sai myös kirkollisen merkityksen.

Johannes Kastajaa ajattelevaa juhannusihmistä viedään miettimään Johanneksen syntymää ja kuolemaa. Molemmissa Johanneksen elämän ääripäissä korostuu poikkeaminen valtavirrasta ja suvun perinteestä.

Johanneksen nimiäisissä – niin nykysuomalainen ilmaus ympärileikkaustapahtumaa kai kuvaisi – odotettiin suvun perinteiden esiin nostamista. Sakariaan ja Elisabetin vanhalla iällä saaman pojan nimeksi odotettiin isänsä mukaan Sakariasta.

Mutta – kuten tunnettua – isä Sakarias kirjoitti tauluun: Johannes on hänen nimensä. Isä ei nähnyt poikaansa vain suvun vesana, vaan myös Jumalan lahjana ja ihmeenä. Sakarias oli kuuliainen saamalleen enkeli-ilmoitukselle, jossa pojan nimeksi annettiin Johannes.

Johanneksen nimen antaminen alleviivaa sitä, että kukaan ei ole vain sukunsa edustaja. Jokainen on myös oma itsensä, jolla on oma paikkansa paitsi suvun jäsenenä, myös laajemman ihmisyhteisön keskellä. Suku, heimo tai kansa eivät rajaa ihmisyyttä toisiin ja toisiin. Jokaisen oikeus ja suoranainen velvollisuus on elää mahdollisimman laajasti ihmisyyden kirjoa.

Johanneksen kuolema taas oli tapahtuma, jossa korostui valta-asemassa olevien mielivalta. Herodes ja hänen hovinsa rajoittivat mielivaltaisesti yksilön oikeutta sananvapauteen ja muihin perusoikeuksiin. Johannes Kastaja surmattiin Herodeksen perhejuhlan ohjelmanumerona.

Herodes ja hänen hovinsa sulkivat silmänsä ja korvansa hovin ulkopuoliselta elämältä. Se oli jo silloin tuhoisaa hoville ja hovin ulkopuolisille.

Johanneksen nimenantojuhlassa oli sama perusajatus, kuin on ollut myöhemmin kehittyneessä kristillisessä kastejuhlassa. Kastejuhla on paitsi nimiäistapahtuma, myös ja ennen kaikkea ilmaus kuulumisesta maailmanlaajuiseen ihmisten ja jopa luomakunnan yhteisöön.

Kastejuhlassa luetaan Jeesuksen viimeinen ohje: lähetyskäsky. Se on ohje Jeesuksen seuraamisesta ja elämän tarkoituksesta. Jumalan valtakunnan elämä on menemistä yli rajojen kaikkeen maailmaan. On haettava ja rakennettava yhteyttä kaikkien luotujen kanssa. Niin on oikein ja hyvä.

Maailman toivo on oman hovin ulkopuolelle hakeutumisen asenteessa. Viimeistään korona virulainen on opettanut yhteen kuulumisen merkityksen elämän tarkoituksena. Seinien sisälle rajattu elämä on tuntunut luonnottomalta, vaikka sillä olisi ollutkin perustelunsa poikkeusoloissa.

Ihmisen perusolemiseen kuuluu vuorovaikutus; mahdollisuus olla samaa mieltä, mahdollisuus olla eri mieltä, mahdollisuus riidellä, mahdollisuus sopia, mahdollisuus sanoa, mahdollisuus kuulla, mahdollisuus torjua, mahdollisuus antautua lähelle.

Juhannuksen Johannes opetti pelkästään elämällään, että ihmisyys on luotu yhteyteen yli rajojen. Suljetut hovit ovat kirous kaikille – niin hovissa eläville kuin hovin ulkopuolisille. Toista kuulemaan asettuvan asenne puolestaan on siunaus koko maailmalle ja sen elämälle.

Jolla on korvat kuulla, kuulkoon, opetti Jumalan Poika, taivaasta ihmiseksi syntynyt.

Mistä muusta Jeesuksen seuraamisessa voisi olla kysymys? Ei heti tule mieleen muuta.

HannuT