167 sanaa

 

Kauas pilvet!

Helatorstai on pilven pyhä. Pilvi vei Herran pois näkyvistämme. Sinne hän meni pilven päällä. Taivaan kartanoihin. Katseemme tähyää kaivaten hänen jälkeensä.

Lapsuuden poutapilvistä alkaen katseemme on seurannut pilveä. Pilvi on aina vienyt meidät haaveiden maailmaan; irti väsymyksestä, epäonnistumisista, elämän poltteesta. Pilven päällä on parempi maailma, niin uskomme. Kukapa meistä ei olisi haaveillut pilven yläpuolisesta osasta jo tässä elämässä. Kuten muumit taikapilvikarkeloissa.

Haaveista totta. Poutaista pilveä on aina kaupattu ja yhä kaupataan elämän väsyttämille maan tomun tallaajille. Tiedämme kyllä, ettei taikapilveä ole. Mutta jos sittenkin! Vain muutama taitava sana väsyneessä korvassa saa meidät uskomaan pilven kantokykyyn!

Jeesus rukoilee Helatorstain evankeliumissa, ”jotta heissä pysyisi sama rakkaus, jota sinä olet minulle osoittanut, ja jotta minä näin pysyisin heissä”.

Tuonne tuonne kaipaan, pilven mukana taivaan kartanoihin. Irti ja riippumattomaksi. Mutta Herramme huoli ja rukous suuntautuu tomun tasalle, pilvistä pudonneiden keskelle.

Jeesuksen sanoissa kajastaa hätä rakkauden katoamisesta. Rakkauden, joka otti orjan muodon ja kantoi toisten kipua harteillaan aina kuolemaan asti. Rakkauden, jolla olisi ollut valta komentaa pilvet ja enkelit nostamaan hänet pois tästä todellisuudesta. Mutta rakkaus kieltäytyi ajattelemasta omaa etuaan ja pysyi tomun tasalla.

Helatorstai on pilven pyhä. Pilvi vei Herran pois näkyvistämme. Kuitenkin jotain taivaallista jäi keskellemme niin todellisena, että sen kanssa piti ja pitää lähteä kaikkialle maailmaan. Jäi rakkaus, jonka pyhä toisensa jälkeen kohtaamme messun sanoissa: Sinun puolestasi annettu ja vuodatettu. Jäi rakkaus, joka kantaa uupunutta. Jäi hyvä sana, kaikille sanottavaksi.

Jäi rakkaus, joka ei karkaa kauas niin kuin pilvet, nuo riippumattomuuden harhakuvat.

 

HannuT

 

 

Tuhat sanaa - Kun jääkin ulvoo

Kuuntelen.

Ylläni kaareutuu musta taivas, joka on täynnä valon reikiä. Allani paukkuu tuonelan syvyyksistä nouseva sinfonia.

Kuuntelen lämmön ja kylmän rajapinnan ääntelyä. Auringon laskettua järven jää ulvahtelee ja rysähtelee.

Ääntely on alkukantaista. Luulen kalevalaisen kansan laulaneen loitsunsa jäiden sinfoniassa. Ulvahdus tulee tuonelan syvyyksistä ja kaikuu Kalevalan mailta Pohjan Akan kyisille pelloille.

Ei ole mitään olevaista ilman lämmön ja kylmän, vihan ja rakkauden tai intohimon ja välinpitämättömyyden välistä alkukantaista mittelöä. Jokainen luotu joutuu tuntemaan kehossaan ja sielussaan nämä tuonelan syvyyden ja taivaan kirkkauden ilmiöt; luomisvoimista rajuimmat.

Eloton jääkin ulvoo silloin, kun synnytetään ja luodaan uutta.

Luomakunnan voimat ovat näkymättömiä. Osalle voidaan antaa mitattavia arvoja, kuten astetta celsiusta. Mutta sitten ovat nämä mittaamattomat murtovoimat, kuten rakkaus ja viha, jotka sulattavat jään ja lävistävät harmaan kiven.

Luomakunta ei ole luotujen hallinnassa. Luovien voimien keskellä eloton ja elävä ovat yhtä samaa avaruustomua, jota Luoja luomisen aamussa kouraisi, johon puhalsi ja jonka lähetti äärien ääriin.

Kuuntelen jään ulvahtelua, kun luonnon alkuvoimat käyvät sen kimppuun. Ulvahdus repeää ryskyen railoksi jääkenttään.

Luomakunta huutaa olemassa olonsa tuskaa. On aina huutanut. Kuuleeko Hän?

En ole varma. Kuulemattoman kipeällä kokemuksella huusi myös Hän. ”Miksi hylkäsit?”

Ei kerrota, kuuliko Hän Häntä. Hautaan Hänet laskettiin. Sieltä ylös nostettiin. Sanottiin: Ei Hän ole täällä. Missä on Hän?

Sittemmin Hän sanoi: lapset, onko teillä syötävää. Silloin muistivat: Leipä on Hän.

Myllynkivissäkö jauhettu? Luultavasti – miten muuten leipää olisi! Alkuvoimien keskellä jauhettu. Ei taivaassa. Ei tuonelassa. Tässä jauhettu ja tehty kuin leipä.

Kuuntelen jään ulvontaa. Tuonelan syvyyksistä nousee huuto. Se kuullaan tähtitarhain takana. Hän on huudossa mukana. Huutaa itse. On osa elotonta ja elävää – tai oikeastaan on kaikkeuden kaikki.

Jokapäiväinen leipä on taivaan mannaa. Murtuu kaikkien elämäksi. Ei kumma, jos välillä ulvahtaa. Hän meissä. Kuulenko Hänet?

HannuT

 

YouTube-video