Telkänpönttö ja Juhannus

Keväällä kyhäsin koronatöinä telkänpöntön. Ikävuosien karsimaa ketteryyttä uhmaten kiipesin puuhun ja ripustin pöntön paikalleen. Jäin odottamaan telkkää.

Kesän koitettua menin pöntölle. Olikohan telkkä löytänyt pöntöstä kotinsa?

Pöntöstä kurkisti orava. Orava tuli ulos ja istahti pöntön katolle naksuttamaan. Telkälle tarkoittamassani pöntössä majaili mitä ilmeisimmin kurre. Ärsytti moinen. Telkälle tarkoitin pöntön.

Juhannus on Johannes Kastajan päivä. Kertomuksessa Johanneksesta ei ole mitään kaunista, kuten joulussa. Tulihan Johanneksesta juhlan päätteeksi päätään lyhyempi.

Juhannus voisi virallisesti olla teloitettujen toisinajattelijoiden muistojuhla. Herodekset eivät ole koskaan pitäneet hyvänä sitä, että joku ajattelee eri tavalla ja vieläpä sanoo ajatuksensa ääneen. Johannes sanoi. Yksi herodes ärtyi, mestautti Johanneksen ja tuotti tämän pään vadille aseteltuna perheensä iloksi.

Miksi pitäisi ärtyä äärimmäisyyksiin siitä, mikä poikkeaa omasta katsomuksesta? Miksi poikkeavien vapautta pitää rajoittaa?

Johannes lähetti Jeesukselle kysymyksen: Oletko se sinä, vai pitääkö odottaa vielä toista?

Jeesus lähetti vastauksen: Sokeat saavat näkönsä, kuurot kuulevat, köyhille julistetaan evankeliumi.

Jeesuksen mukaan kaiken keskus oli ja on siellä, missä seurustellaan heikoimpien, haavoittuneiden kanssa ja vaille huomiota jääneiden kanssa. Sen tapahtumista Johannes odotti. Palatseissa ja bunkkereissa piilottelevat seurustelevat vain itsensä kanssa.

Juhannus on keskikesän juhlan lisäksi ja nimenomaan ajaton ajatus siitä, mikä ihmisyydessä on olennaista. Telkälle tarkoitetussa pöntössä voi pesiä kurre. Miksei voisi?

Hannu Tiainen